Matkalla karpaloon Helvetinjärven kansallispuiston suolle.
Olen syntynyt Pieksämäellä vuonna 1949 eli suunnilleen samanikäinen kuin Vartiaiset ry. Kolme kvartaalia on elämää tullut elettyä ja neljäs on alkamassa; katsotaan miten pitkälle sitä pääsee. Sukutaustaltani olen vain melko etäisesti Vartiaisia, Suonenjoen sukuhaaraa. Nimittäin isäni isä on tuntematon. Hän ei ole biologisesti se, joka on merkitty kirkonkirjoihin papakseni.
Tämän olen kyllä tiennyt melkoisella varmuudella jo varhaisesti lapsuudestani saakka, mutta DNA-testit lopulta näyttivät kiistellyn sukutarinan toteen. Noin 1700-luvulle saakka tämä herra NN on kyllä isälinjaltaan Suonenjoen sukuhaaraa, joten kyllä minussa hieman Vartiaisten geneettisiäkin jäänteitä on. Muilta sukulinjoiltani olen isän äidin puolelta Ruususia ja Tossavaisia sekä äitini puolelta Hännisiä, Kauppisia, Savolaisia ja Liukkosia. Jälkikasvua minulla on yksi tyttö ja hänellä poika.
Sukuseuran hallituksessa olen ollut vuodesta 2006 saakka ja muutamina vuosina olen varapuheenjohtajan ominaisuudessa vastannut myös yhdistyksen hallituksen puheen johtamisesta. En ole varsinaisesti sukututkija, jotakin sukuhaaraani olen yrittänyt selvittää HisKin avulla, mutta kovin pitkälle en ole siinä päässyt. Useimmista yllämainituista sukuharoista olen onnistunut saamaan tietoja 1700-, 1600- tai 1500-luvuille saakka taitavampien sukututkijoiden tai kyseisten sukuseurojen selvitysten kautta.
Koulutukseltani olen sekä yhteiskuntatieteiden maisteri pääaineena psykologia ja sivuaineina liiketaloustieteitä että teologian maisteri, jossa pääaine ei kuitenkaan ole teologiaa vaan yleistä uskontotiedettä. Voisin sanoa että olen puolipsykologi ja puoliekonomi sekä puoliteologi ja puolikulttuuriantropologi. Suurimman osan työvuosistani olen asunut Tampereen seudulla ja tehnyt urani yrittäjänä liikkeenjohdon konsulttina. Valtaosin olen avustanut yrityksiä johto- ja avainhenkilöiden rekrytoinnissa sekä jossain määrin suorittanut myös organisaatiotutkimuksia ja henkilöstökoulutusta.
Harrastukseni ovat monella tavoin liikunnallisia ja käytännöllistä lihasvoimin tekemistä; urheilusta sen sijaan en ole koskaan oikein ollut innostunut ja se jäi lapsuus- ja kouluvuosiin. Tapanani on sanoa, että minulle on autossa sellainen käynnistyksenesto, ettei auto lähde liikkeelle alle viiden kilometrin matkaa varten lainkaan. Kävellen tai pyöräillen tulee kuin itsestään hyötyliikuntaa, ja aina on tekemistä omakotitalon remonttien ynnä pihan ja puutarhan hoidon parissa. Myös metsäpalstallani puuhailen syksyisin: pokasahalla ja vesurilla raivaan taimikkoa ja teen talven takkapuut.
Pari kertaa viikossa on toki ohjelmassa tunnin juoksulenkki ja talvella kelin salliessa parin tunnin hiihtolenkki. Myös melon ja pyöräilen sekä retkeilen ja vaellan. Pidemmät vaellusretket alkoivat jo 1960-luvulla partiopoikana Saariselällä ja ovat sieltä laajentuneet muillekin mantereille. Minua viehättävät eritavoin niin suot ja metsät kuin vuoristot. Erään teorian mukaan ihminen on syntynyt savannilla; suo on kuin Pohjolan savanni. Metsä on kuin Luoja katedraali; ”…nyt metsä kirkkoni olla saa…”, lauloi paimenpoika. Vuoristot kietovat majesteettisuudellaan. Vaativimmat vaellukset ovat suuntautuneet Himalajalle ja Andeille, ylimmillään yli 5000 metrin korkeuteen. Pienempiä retkiä olen tehnyt Kaukasuksella, Karpaateilla ja Pyreneillä. Alpeilla olen käynyt muutaman vuoden välein laskemassa mäkeä.
Ruokaan ja juomaan liittyvät asiat ovat aina kiinnostaneet minua. Arkinen ruuanlaitto on muuttunut ajan myötä jonkinmoiseksi gastronomis-gulinaristiseksi harrastukseksi. Kesäisin on ohjelmassa 1½-2 hehtolitran marjojen ja hedelmien keruuprojekti heinäkuulta lokakuulle. Olen myös valmistanut jo 30 vuotta marja- ja hedelmäviinejä sekä liköörejä. – Eläkeläisellä tuntusi puuhaa riittävän kunhan vain voimia löytyy.
Tapio Vartiainen,
kuva vuosikymmeniä sitten