Heipä vaan!

Joskus elämä kuljettaa polulle, jonne ei olisi uskonut eksyvänsä. Näin kävi minulle, kun päädyin Vartiaisen sukuseuran hallituksen varajäseneksi vuodelle 2023. Valintani tapahtui vuoden 2022 sukukokouksessa, jossa en itse ollut läsnä. Tuo kokoushan oli elokuussa mutta tiedon valinnastani sain lokakuussa. Ensimmäinen serkkuni Osmo Vartiainen oli minua esittänyt hallituksen varajäseneksi ja tuli siitä sitten minulle kertomaan. Mutta kuinka ollakaan. Siinä kahvipöydässä Osmon kanssa istuessamme soi puhelin ja kukas muu kuin puheenjohtajamme Antero siellä jo soitteli.

Sellainen tarina minut toi sukuseuratoimintaan.

Olen Jyrinlahden sukuhaaran Vartiaisia yhdeksännessä sukupolvessa. Synnyin kuntani on Säyneinen, jossa asuin 19 vuotta. Sitten tie vei varusmiespalvelukseen Kontiorantaan. Varusmiespalvelus sujui hyvinnja  päädyin töihin puolustusvoimiin. Erilaisissa tehtävissä palvelin reilut 30 vuotta. Palveluspaikkojani olivat Haminan Reserviupseerikoulu, Kuopion Sotilaspiirin Esikunta, Savo-Karjalan Sotilasläänin Esikunta, Kuopion Sotilasläänin Esikunta ja Karjalan Lennosto. Sotilasuralta eläkkeelle jäätyäni työskentelin vielä kahdeksan vuotta Pohjois-Savon Reserviupseeri- ja – Reserviläispiirin toiminnanjohtajana.

Rakkaus vaimoni Mirjan kanssa alkoi kouluaikoina Juankoskella. Ja rakkautta on riittänyt. Sitä on kestänyt 44 vuotta. Kaksi tyttöä ovat jo ajat sitten matkanneet maailmalle ja kaksi lastenlasta ovat molemmat tänä vuonna kouluiässä.  Asumme Kuopiossa.

Liikuin paljon pikkupoikana ja liikunnan ilo on säilynyt läpi elämän. Nuoruudessa pelasin jalkapalloa. Sen aktiivinen harrastus on pelivuosien jälkeen siirtynyt katsomoon. Seuraamme jalkapalloa vaimoni kanssa innokkaasti. Kuljemme Kuopion Palloseuran mukana ja viime aikoina myös miesten maajoukkueen Huuhkajien mukana. Myös matkustaminen on aina kiehtonut. Olemme kiertäneet niin kaukomailla kuin lähempänä Euroopassa ja tietenkin myös Suomessa.

Olen mielenkiinnolla tutustunut sukuseuratoimintaan. On ollut ilo nähdä millä antaumuksella ihmiset harrastavat sukuseuratyötä monin eri tavoin. Jossakin vaiheessa elämää sukututkimus alkaa kiehtomaan ihmisiä. Missä omat juureni ovat on monille hyvinkin epäselvää. Siksi sukuseura on olemassa. Yritämme selvittää Vartiaisten polkujen lonkerot ajassa taaksepäin. Ja sitä työtä riittää. Ja sopivia haasteita siinä ohessa.

Heikki Vartiainen