Mitä on sukututkimus

Sukututkimus liittyy yhtenä, yhtenä mitä henkilökohtaisimmin sivuavana osana yleisen historian tutkimukseen. Samoin kuin jonkin kansan historia kuvaa sen menneisyyttä, kertoo sen vaiheista, elämäntaistelusta, iloista ja suruista, sukututkimus ottaa selvää pienemmästä ja paljon läheisimmin yhteen kuuluvasta ihmisryhmästä, jonka yhtenäinen alkujuuri on helpommin löydettävissä. Saman suvun edellisten sukupolvien tuntemus tuo mukanaan perinnöllisten, sekä ruumillisten että henkisten, ominaisuuksien ja taipumuksien parempia tarkastelu- ja vertailumahdollisuuksia, kuvauksia erilaisista kohtaloista, rohkaisevia näytteitä selviytymisestä vaikeissakin olosuhteissa jne. Sillä tavalla suvun jokainen jäsen tuntee juuriensa tunkevan syvemmälle ja tajuaa olemassaolonsa rikkaammin. Mutta toistaiseksi tuo menneiden sukupolvien sarja on hämärän, osittain täyden pimeän peitossa. Tätä peittävää verhoa sukututkimus pyrkii kohottamaan avatakseen näkymiä suvun menneisyyteen, meidän esi-isiimme ja äiteihimme.

Sukutarinat myös talteen

Tärkeinä ja onnistuneissa tapauksissa erittäin myönteisenä täydennyksenä sukutukimukseen liittyy sukutarusto, s.o. kertomukset ja tarinat, lyhemmät ja pitemmät, suvun edellisten polvien jäsenistä. Nämä kertomukset pohjautuvat lähinnä suulliseen perintätietoon. Senvuoksi niiden häviämisen vaara on suurempi kuin kirjoitetun lähdeaineiston. Tällaiset kuvaukset antavat väriä ja täyteläisyyttä suvun vaiheiden kuvaukseen tuoden siten tervetullutta täydennystä asiakirjoihin perustuvaan esitykseen Kaikkia kehoitetaan senvuoksi kokoamaan ja muistiin merkitsemään tällaisia. Samalla olisi, sikäli kuin se on mahdollista, mainitsemaan kertoja, paikkakunta, missä kerrottu on tapahtunut, ja jonkinmoisen ajan, aikakauden tai sukupolven määrittely. Jos tämä kehoitus saa vastakaikua, annetaan myöhemmin keruusta lisäohjeita. Kertynyt aineisto pyydettän lähettämään suvun arkistoon.

Kirjoitukset on julkaistu Vartiaisten Viestissä 1 / 1949