Jani Koskinen
Geneettinen sukututkimus
Terminä geneettinen sukututkimus, tai DNA-sukututkimus, on perinteisen sukututkimuksen ja geenitutkimuksen yhdistämistä. Geenitutkimukseen ryhdytään yleisesti siinä vaiheessa, kun historiallisista lähteistä, kuten kirkonkirjoista ja henkikirjoista, ei löydy yhteisiä esivanhempia mahdollisille sukulinjoille. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei geenitutkimuskaan luonnollisesti pysty antamaan eksaktia tietoa henkilöiden nimistä ja vuosiluvuista, vaan pelkästään sukulaisuudesta.
Varsinkin itäisessä Suomessa, missä sukunimi on yleensä siirtynyt isältä lapsille, voidaan helposti tehdä olettamuksia, että saman sukunimen omaavat olisivat sukua keskenään. Ja juuri tähän kysymykseen toivomme saavamme vastauksen: kuinka läheisesti eri Vartiaisten sukuhaarat ovat sukua keskenään.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus on luonnollista tehdä DNA:n Y-kromosomista, sillä se siirtyy aina isältä pojalle, kuten yleensä sukunimikin. Viime vuoden loppupuolella saimme testattavaksi seitsemän vapaaehtoista kuudesta eri Vartiaisten sukuhaarasta, joilla on perinteisen sukututkimustiedon perusteella eri isälinjat. Nämä sukuhaarat ovat Ilomantsi, Kiuruvesi, Retunen, Riistavesi, Suonenjoki ja Västinniemi. Testihenkilöt antoivat näytteensä ja lähettivät ne tutkimuslaboratorioon vuoden alussa ja testitulokset saimme maaliskuun lopulla.
Testatuille on tehty 67 merkin (tai markkerin) Y-DNA-testi, eli Y-kromosomista tutkitaan 67 eri merkkikohtaa joiden arvoja verrataan keskenään. Eri merkeillä on hieman erilaiset mutaationopeudet. Voidaan kuitenkin nyrkkisääntönä todeta keskimääräisen aikasyvyyden yhteen mutaation olevan noin 8 sukupolvea, mikä tarkoittaisi noin 250 vuotta. Mutaatioiden määrä kahden testihenkilön välillä taas kertoo näiden henkilöiden välisen geneettisen etäisyyden. Voisimme siis olettaa, että jos kahdella henkilölle on geneettinen etäisyys 2, eli heidän tuloksissaan on kahden merkin ero, olisi näiden henkilöiden yhteinen esi-isä elänyt noin 500 vuotta sitten. Todellisuudessa on tutkittu, että eri merkeillä on eri mutaationopeuksia (niin sanottuja hitaita ja nopeita markkereita), joten voimme tehdä hieman tarkempia arvioita. Eli kun tarkastellaan missä merkissä etäisyydet ovat, voidaan tarkemmin hahmotella kuinka kauan aikaa sitten yhteinen esi-isä on elänyt. Täytyy kuitenkin muistaa, että tulokset tulevat tosiaan olemaan arvioita ja kertovat vain todennäköisyyksistä, tarkkoja vuosilukuja on mahdotonta saada.
Tuloksia
Lopulliset geenitulokset saimme varsin nopeasti jo maaliskuun lopulla. Testitulosten analyyseistä emme saa tietoomme mitään eksakteja nimiä tai vuosilukuja, vaan karkeita arvioita siitä, mitkä Vartiaisten sukuhaarat peräisin yhteisestä esi-isästä, ja kuinka kauan aikaa sitten.
Kaikki saamamme testitulokset osoittavat kiistatta sen, että jokainen sukuhaara kuuluu haploryhmään N, joka on tullut idästä ja johon kuuluu suurin osa suomalaisista miehistä. Edelleen voimme tarkentaa kaikkien seitsemän testaamamme Vartiais-miehen kuuluvan karjalaiseen N-haploryhmän alaryhmään tai klaaniin, jonka on arvioitu syntyneen Laatokan seudulla noin 1400–1800 vuotta sitten ja johon kuuluvat suuri osa muistakin karjalaisista ja myös osa savolaisista suvuista.
Yhteisen esi-isän etsintä
Kaikki tulokset ovat suhteellisen läheistä sukua keskenään ja varovaisesti arvioiden sukuhaaroilla on ollut yhteinen esi-isä todennäköisesti noin 1100–1400-luvulla. Tulosten geneettisistä etäisyyksistä voidaan muodostaa seuraavan lainen taulukko:
Taulukkoon on lisätty kaksi muuta Vartiaisten testitulosta, jotka löytyivät jo valmiina testilaboratorion tietokannasta, sukuhaaroina Hakkarala ja Mattisenlahti. Käyttäen hyväksi tietoa eri merkkien erilaisista mutaationopeuksista, voimme hahmotella seuraavan niin sanotun haplotyyppisukupuun:
Kuva on muodostettu tietokoneavusteisesti käyttäen matemaattisia optimointimenetelmiä, joten se ei välttämättä ole täysin paikkansapitävä, mutta paras arvaus mitä voidaan nykyisten tulosten analyysin perusteella muodostaa. Sukupuusta nähdään, missä kohtaa nykyiset sukuhaarat voisivat olla suurin piirtein haarautuneet. Valitettavasti haarautumisen vuosilukuja ei pystytä arvioimaan tarkasti, mutta suuntaa antaa tieto, että yhteinen esi-isä olisi suurella todennäköisyydellä elänyt noin 600–900 vuotta sitten.
Täysin yhteneväiset tulokset olivat Västinniemen ja Kiuruveden sukuhaarojen testihenkilöillä, vaikkei kirkonkirjojen mukaan heillä ole yhteistä esivanhempaa ainakaan 1600-luvun puolivälin jälkeen. He ovat suurella todennäköisellä hyvin läheistä sukua ja jostakin syystä isälinjojen erkaantumisen jälkeen ei ole tullut mutaatioita nyt testattujen Y-kromosomin merkkien kohdalla.
Ei ole varmuutta, missä vaiheessa yhteinen esi-isä on ollut nimeltään Vartiainen, mutta kyllä mielestäni nämä tulokset antavat viitteitä siitä, että testatut sukuhaarat olisivat lähtöisin samasta isälinjasta, jossa on ollut käytössä nimi Vartiainen. Kuitenkin kaikkien testattujemme henkilöiden läheisimmät osumat ovat juuri muita Vartiaisia.
Kun testituloksia verrataan tietokannassa oleviin muiden suomalaisten testituloksiin, tulee esille muutama muukin savo-karjalainen suku jotka ovat myös erittäin läheistä sukua Vartiaisille. Suurin osa näistä läheisimpien osumien suvuista tulee Etelä-Karjalasta, osa ympäri Savoa ja osa jopa Venäjän puolelta. Tämän perusteella voidaan varsin selkeästi osoittaa, että Vartiaistenkin juuret ovat nimenomaan eteläisessä Karjalassa.