Vireää ja elämäniloista Aipparaa ei enää nähdä potkuttelemassa Koskenkylän raiteilla. Hän kuoli syntymäkaupungissaan 96-vuotiaana 7.8. 1923.
Aippara teki elämänuransa Lapissa, ensin huippu-urheilijana ja sitten virkamiehenä. Hän osallistui Pentti Alosen ohella ensimmäisinä alppilajien edustajinamme olympialaisiin. St Moritzin 1948 pujottelussa sijoitus oli 21.s. Aippara voitti Alosen ja kaikki norjalaiset Stein Eriksen mukaan lukien. Suorituksen arvoa nosti sekin, että hän oli kisan kolmanneksi nopein alle 21-vuotias juniori.
Sama kaksikko oli mukana Aspenin MM-kisoissa 1950. Helppoja ratoja ei ollut sielläkään. Rinteitä ei aluksi hoidettu kisojen edellyttämällä tavalla. Harjoituspäivien saldoja laskettiin katkenneissa jaloissa. Ei tullut kilpailullista menestystä, mutta tuli Aipparan mielenkiintoisia matkakirjeitä kemiläiselle Pohjois-Pohjalle.
Urheilu-uran parhaaksi saavutukseksi jäi Akateemisten (nykyisin Universiadien) suurpujottelun hopea 1951. Aippara oli tuolloin elämänsä kunnossa. Silti hän päätti lopettaa. Olisi taas pitänyt alkaa valmistautua Oslon 1952 olympialaisiin. Suurkisoihin valmistuminen vei tuolloin suunnattomasti aikaa. Aippara halusi keskittyä opiskeluun ja perhe-elämään Salmen kanssa.
Aimo Vartiainen oli virkamies parhaasta päästä. Valmistuttuaan Teknisestä korkeakoulusta ja auskultoituaan maanmittariksi hän halusi tulla pohjoiseen tehdäkseen työtä Lapin asukkaiden hyväksi. Hän oli arvotettu asutus-, maankäyttö-, ja maataloustoimiston suunnittelutoimikunnan puheenjohtaja yli 30 vuotta. Hän vastasi Ranuan sydänmaapitäjän saneerauksesta elinvoimaiseksi maalaiskunnaksi. Hänen johdollaan syntyivät myös Tervolan Reutuaavan, Rovaniemen Kilveaavan ja Haukitaipaleen asuinalueet.
Itse hän arvosti eniten porotilojen perustamista. Niitä syntyi yli 700. Tiloja suunnitellessaan Aippara vietti paljon aikaa poromiesten tarpeitten selville saamiseksi. Hän halusi tietää, miten jokainen tahtoi elämänsä järjestää ja mihin. Kaavaketta täytettäessä ensin oli 45 minuuttia jutustelua ja sitten 15 minuuttia asiaa. Hän kävi poikansa kanssa aivan viime vuosina katsomassa, miten siellä nyt eletään.
Pujottelu oli koko perheen harrastus. Aippara vastasi muutaman vuoden myös OH:n pujottelijoiden valmennuksesta, kun oli mäellä poikiaan valmentamassa. Suuren työn Aippara ja Salme tekivät OH:n kuntojaostossa, Aimo puheenjohtajana ja Salme sihteerinä. Aippara on OH:n kunniajäsen.
Aippara on erinomainen esimerkki siitä, mitä merkitsee omasta kunnosta huolehtiminen. Päivittäisten lenkkien, kotivoimistelun, säännöllisen ruokailun ja riittävän levon tarpeesta hän mielellään kertoi muille. Tarkkaa oli ravintoarvojen laskeminen. Lounaan valkuaisaineen määrän piti olla 60 grammaa.
Aimo Vartiainen oli energialtaan ja muistiltaan harvinainen ihminen. Muisti oli tietokoneluokkaa, joskus jopa googleakin tarkempi. Hänen elämänkertansa kirjoittaminen oli allekirjoittaneelle helppoa, kun kaikki tieto tuli täsmällisesti ja kronologisessa aikajärjestyksessä. Hän oli aktiivi keskustelija, joka ei kaihtanut soittaa päättäjille. Hänellä oli sydämen sivistystä. Hän mielellään heittäytyi jutustelemaan tapaamiensa henkilöiden kanssa, olivat ne sitten tuttuja tai vieraita.
Aimo Aippara Vartiainen eli hyvän elämän, josta läheiset mutta myös monet naapurit ja tuttavat saivat iloa ja elinvoimaa.
Leena Jääskeläinen