Lapsi on rohkea oppija

Teksti: Marja-Liisa Karjalainen
Kuva: Timo Seppäläinen
LÄNSI-SAVO
Sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lapsi on rohkea oppija

Tutkijayhteisön kehittelemä oppimismalli kannustaa opettajia viemään oppilaat ulos luokkahuoneesta osallistumaan, kokeilemaan ja luomaan uutta.

Oppimista tapahtuu koko ajan ja kaikkialla ja oppiminen jatkuu läpi elämän. Suurin osa oppimisesta tapahtuu tavanomaisen kouluopetuksen ja luokkahuoneen ulkopuolella. Lapsi oppii olemalla mukana erilaisissa elämän tilanteissa, seuraamalla mitä tapahtuu, ottamalla mallia, ja ennen kaikkea: osallistumalla ja tekemällä itse. Nämä ajatukset ovat taustalla filosofian tohtori Henriikka Vartiaisen ja muiden Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen kasvatustieteen alan tutkijoiden työssä, jossa tutkitaan ja kehitetään uutta design-suuntautunutta opetusmallia. Viimeisin laajempi julkaisu aihepiiristä on Vartiaisen väitöskirja, joka tarkastettiin kesäkuussa.

Design-suuntautunut opetusmalli tarkoittaa, että koululaisille annetaan mahdollisuus keksiä itse kysymyksiä, jotka kiinnostavat heitä itseään ja oppia etsimään tietoa ja vastauksia eri lähteistä. Ensisijaisia tietolähteitä tällöin eivät ole oppikirjat ja opettaja. Sen sijaan vastauksia voidaan hakea luonnosta, museoista, tiedeyhteisöltä, eri alojen ammattilaisilta, kirjastoista tai digitaalisista tietokannoista. Joskus paras tiedonlähde voi olla myös jonkin erityisalan innokas harrastaja. Se voi olla vaikka paikallinen lintubongari, jolla on paljon tietoa omasta kiinnostuksen kohteestaan, Vartiainen mainitsee esimerkkinä. Tämä asettaa meille suuren haasteen: miten voisimme rakentaa siltoja koulujen ja eri alojen asiantuntija- ja osaajayhteisöjen välille niin, että eri tietolähteitä voitaisiin hyödyntää opetuksessa nykyistä tehokkaammin, Vartiainen kuvailee.

Mallin keskeinen menetelmä on se, että koululaiset tekevät erilaisia oppimisprojekteja annetuista aihepiireistä. Projekti alkaa koululuokassa yhteisellä keskustelulla, jonka jälkeen oppilasryhmät miettivät aiheeseen omia näkökulmiaan.

Oppilaat miettivät, mikä heitä kiinnostaa ja mitä he haluaisivat aiheesta tietää. He suunnittelevat oman tutkimusprojektinsa, jossa ensin määritellään kysymys ja sitten pohditaan, mistä ja miten siihen voisi löytyä vastauksia, Vartiainen sanoo. Tutkimussuunnitelman laatimisen jälkeen alkaa aineiston keruu, joka yleensä tapahtuu luokkahuoneen ja koulun ulkopuolella. Omassa tutkimuksessani lapset etsivät tietoa esimerkiksi Metsämuseo Lustosta. Mukana oli myös Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun yksikön tutkijoita.

Kun on kyseessä design-suuntautunut oppimismalli, niin silloin ei tehdä perinteistä museovierailua, jossa museo-opas kierrättää oppilasryhmää museossa ja oppilaat kuuntelevat. Sen sijaan oppilaat itse aktiivisesti ja mahdollisimman itsenäisesti etsivät vastauksia asettamaansa kysymykseen, omaan tutkimusongelmaansa. Lapset tutkivat, ottavat kuvia ja videota ja tekevät haastatteluja. He keräävät monimediaista aineistoa, osittain myös yhdessä tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Oppilaat voivat esimerkiksi tehdä mittauksia tai ottaa näytteitä käyttäen tutkijoiden välineitä, Vartiainen havainnollistaa. Kun aineisto on kerätty, oppijat kokoavat keräämänsä tiedon yhteen ja tekevät siitä esityksen. Näin luodaan samalla uutta oppimismateriaalia, jota voidaan myös jakaa toisille erilaisissa oppimisympäristöissä ja yhteisöissä esimerkiksi internetissä. Tästä hyvä esimerkki on luomamme Openmetsä-portaali, jossa voi jakaa metsäaiheista tietoa ja oppimiskokemuksia.

Oppimismalli perustuu siihen luottamukseen, että lapset kykenevät ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia yhdessä tekemällä ja osallistumalla. Lapset ovat valtavan innostuneita tekemään ja oppimaan. He esittävät luovia, rohkeita ja jopa uskaliaita kysymyksiä, joita lähtevät ennakkoluulottomasti selvittämään, Vartiainen sanoo. Silti myös opettajalla on tässä menetelmässä tärkeä tehtävä. Hänen on osattava luoda riittävän haastavia, kiinnostavia ja avoimia oppimistehtäviä, joista lasten oma työskentely pääsee hyvin liikkeelle ja joista on mahdollisuus luoda uutta. Opettajan rooli muuttuu: hän voi astua pois luokan edestä ja tulla osaksi oppijayhteisöä. Opettajallakin on mahdollisuus tutkia, osallistua ja oppia uutta. Eikä tämä ole pelkästään tulevaisuuden juttu. Monet opettajat käyttävät jo nyt tällaisia menetelmiä osana opetusta. Myös opettajakoulutuksessa nämä menetelmät ovat jo mukana. Tällaisia oppimisprojekteja tehdään yhdessä koululaisten ja opettajaopiskelijoiden kanssa.

Koulu muuttuu muun yhteiskunnan perässä

Yhteiskunnassa on käynnissä laaja keskustelu koulusta, oppimisesta ja opettamisesta. Keskustelua ovat siivittäneet muun muassa nopea teknologinen kehitys ja yhteiskunnan rakenteiden valtava muutos. Valmisteilla olevassa uudessa opetussuunnitelmassa halutaankin painottaa tulevaisuudessa tarvittavien tietojen ja taitojen opetusta. Keskustelussa ovat nousseet esille niin sanotut 21. vuosisadan tiedot ja taidot, joissa painottuvat esimerkiksi kriittinen ajattelu, ongelmaratkaisu, kyky tehdä yhteistyötä ja taito hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa, Vartiainen kuvailee. Myös havainto siitä, että hyvistä oppimistuloksista huolimatta lasten ja nuorten kouluviihtyvyys näyttää laskevan, haastaa koulut kehittämään opetusmetodejaan. Kehittämämme design-orientoitunut oppimismalli vastaa näihin haasteisiin omalta osaltaan ja tarjoaa yhden näkökulman uudenlaiseen oppimiseen. Vaikka menetelmä on jo käytännössä todettu toimivaksi, on sen siirtämisessä käytäntöön huomattu myös haasteita. Koulun ulkopuolisilla asiantuntijoilla ei välttämättä ole valmiuksia osallistua tämäntyyppiseen opetukseen. Toisaalta myös koulujen sisällä on vahvoja perinteitä ja opetuskäytäntöjä, joita erityisesti yksittäisten opettajien voi olla vaikea murtaa. Ratkaisuna tähän haluan korostaa yhteistyön merkitystä ja yhteisöllistä tietojen, taitojen ja kokemusten jakamista. Yhdessä tekemällä tässä päästään eteenpäin, Vartiainen kannustaa.

Tutkijayhteisöön saa yhteyden esimerkiksi sähköpostilla henriikka.vartiainen@uef.fi

Kuvataiteilijasta tulikin kasvatustieteen tutkija

Mäntyharjussa asuva Henriikka Vartiainen on syntynyt Savonlinnassa, käynyt alaluokat normaalikoulussa ja yläluokat Talvisalon koulussa. Ylioppilaaksi hän valmistui taidelukiosta ja lähti sen jälkeen Joensuuhun Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun opiskelemaan kuvataiteilijaksi. Kuvataiteilijan koulutus näkyy nykyisessä elämässäni esimerkiksi siinä, että tykkään työstää informaatiota moneen eri muotoon, ottaa paljon kuvia ja tehdä visuaalisia esityksiä, hän kuvailee. Mutta näkyy se myös tutkimusotteessani ja design-suuntautuneessa ajattelussa, muotoilun näkökulmassa, joka kulkee mukana kaikessa tekemisessä. Ajattelen designia tavallista tuotesuunnittelua laajemmin tietojen ja taitojen yhdistämisenä ja uutta luovana toimintana.

Kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen Vartiainen muutti miehensä Tomi Vartiaisen kanssa Helsinkiin ja aloitti kasvatustieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Lapsemme syntymän myötä minua alkoi kiinnostaa oppiminen, opettaminen ja koulutus. Opiskelin kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja hain sitten yliopistoon. Kuvataiteilijatausta vaikutti siihen, että valitsin pääaineeksi käsityötaiteen, Vartiainen kertoo. Miehen työpaikan perässä perhe muutti Mikkeliin, ja Henriikka Vartiaisen opiskelupaikka vaihtui entiseen kotikaupunkiin, Savonlinnan opettajankoulutuslaitokseen. Valmistumisen jälkeen pääsin kesätöihin yliopistolle tutkimussihteeriksi tutkimushankkeeseen, joka tehtiin yhteistyössä Metsämuseo Luston kanssa. Se oli mukava kesä Punkaharjulla ja sitä kautta syntyi kiinnostus tutkimustyöhön. Aiemmin en ollut voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi tutkija, Vartiainen kertoo.

Vartiainen aloitti jatko-opinnot, perehtyi entistä syvällisemmin design-suuntautuneeseen pedagogiikkaan, keräsi aineistoa ja työsti aiheesta väitöskirjan. Nyt hän jatkaa kasvatustieteen tutkimus- ja kehitystyötä Savonlinnan tutkimusryhmässä. Keskustelua oppimisesta ja opetusmetodeista halutaan laajentaa nykyistä enemmän kasvatusalan tutkijayhteisön ulkopuolelle. Tarkoitus olisi, että uusia malleja voitaisiin kehittää yhdessä opettajien, tutkijoiden ja eri alojen ammattilaisten kesken. Se tarkoittaa keskustelua, yhteistyötä ja kokemuksien ja ajatuksien jakamista. Uskon, että tällainen toimintatapa on meille kaikille osapuolille antoisa, Vartiainen arvioi.

Filosofian tohtori Henriikka Vartiainen kertoo, että hänen mielenkiintonsa oppimiseen, opettamiseen ja koulutukseen heräsi lapsen syntymän myötä.

Henriikka Vartiainen

Filosofian tohtori, toimii tutkijana Itä-Suomen yliopistossa Savonlinnan kampuksella.

Syntynyt Savonlinnassa 1980, asuu perheineen Mäntyharjussa Varpasen entisellä asemalla.

Aviomies Tomi Vartiainen toimii Mikkelissä Kansalliskirjaston digitointi. Ja konservointikeskuksessa tietotekniikkasuunnittelijana.

Koulutus: Ylioppilas Savonlinnan taidelukiosta 1999, kuvataiteilija AMK Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta 2003, kasvatustieteen Joensuun yliopistosta Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksesta 2007. pääaineena käsityötiede.

Väitteli tohtoriksi tämän vuoden kesäkuussa, väitöskirja Pinciples for Design-Oriented Pedagogy for Learning from and with Museum Objects.