Norssi marssii digikoulujen etujoukoissa

Turun Sanomat
9.3.2013        www.ts.fi

Teksti            Arja-Leena Patana
Kuvat            Timo Jakonen

Lukion ekaluokkalainen Jessica Rantanen perehtyy luokkatovereidensa kanssa Moltov- Ribbentrop -sopimuksen saloihin Turun normaalikoulussa historian tunnilla.
Edessää työvälineenä hänellä on kannettava tietokone eli läppäri, kuten kaikilla muillakin. Monistepinot ovat historiaa. Läksyt sekä muistiinpanot kulkevat repussa bitteinä. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä Norssi on yksi edelläkävijöistä Suomessa.

Opettaja Katrina Vartiainen on selvästi ylpeä edustamastaan opinahjosta. Hän vetää ePEDA-työryhmää, joka keskittyy nimenomaan tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen opetuksessa. Tavoitteet ovat korkealla.
Normaalikoulussa jokainen lukiolainen saa ”talon piikkiin” hankitun henkilökohtaisen tietokoneen 80 euron panttia vastaan. Virallisella sopimuksella vanhemmat ja oppilaat sitoutuvat hoitamaan sitä hyvin.
-Aloitimme käytännön jo kolme vuotta sitten nykyisten abiturienttien kanssa. Se oli koululta suuri taloudellinen sijoitus, noin 400 euron lovi jokaista lukiolaista kohti, Vartiainen kertoo ja huomauttaa, ettei mikään estä oppilasta halutessaan tuomasta tunneille myös omaa konettaan.
Opiskelijoita Varissuolla toimivassa Turun normaalikoulun lukiossa on yhteensä noin 250. Koska Norssi on harjoittelukoulu, sitä hallinnoi Turun yliopisto, ei kaupunki.

Pelkkä läppäri ja verkkoyhteys eivät yksin riitä. Täytyy tietää, mitä niillä tehdään, painottaa opettaja Katrina Vartiainen.

Seuraava ja ehkä suurin tekninen haaste olivat verkkoyhteydet.
-Eiväthän ne läppärit yksin riitä, oppilaan on päästävä verkkoon joka paikassa, sanoo Jari Sjölund, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnittelija.
Toimenkuvakseen hän kertoo olla tulkkina opettajien ja tekniikan välillä ja tavoitteekseen tehdä itsensä tarpeettomaksi.
-Kaksi vuotta sitten kävimme koko talon läpi niin, että langaton Spark toimii koulun joka nurkassa. Olemme olleet tyytyväisiä kilpailutuksen kautta hankittuihin koneisiin. Ehkä ne ovat hiukan kolhon näköisiä, mutta kestäviä ja riittävän tehokkaita lukiolaisten työvälineiksi, Sjölund kertaa.

Samaan aikaan kun Sjölund huolehtii tekniikasta, Vartiainen kantaa huolta opetuksen sisällöstä.
-Pelkkä läppäri ja verkkoyhteys ovat turhia, jollei tiedä, mitä niillä tehdään. On tarkkaan pohdittava, mikä on mielekästä ja miten tieto- ja viestintätekniikan käyttö palvelee oppimista.
Kaikki alkoi Turun normaalikoulussa itse asiassa jo 1990-luvun puolivälissä Saariston etäopetushankkeesta, jossa sekä Vartiainen ja Sjölund olivat aikanaan mukana.
-Kun tiesimme haluavamme ne läppärit, jo pari vuotta aiemmin aloimme täydennyskouluttaa ihmisiä. Toimintakulttuurin muuttaminen oli hyvin tietoinen valinta, Vartiainen sanoo ja kehuu talon johtoa päämäärätietoisuudesta ja vankasta tuesta.
-Ilman niitä harppaukset eteenpäin eivät olisi olleet mahdollisia. Nyt digiopetus on jokapäiväistä arkea.
-Tarvitaan tahtoa ja ennen kaikkea rahaa, joka on kortilla.
Esimerkiksi Turun kaupungin hallinnoimissa lukioissa kannettavien tietokoneiden hankkiminen on lähes kokonaan oppilaiden ja heidän vanhempiensa vastuulla. Opettajat ovat juuri saaneet omansa.

Tietotekniikka opetuksessa- keskuksen toiminnanjohtaja Jouni Paakkinen sanoo suoraan, että taloustilanteen takia Turun kaupunki on lähtenyt pienistä paloista liikkeelle ja koulukohtaiset erot ovat isot.
-Koko koulutuksen täytyy muuttua, Paakkinen painottaa ja haastaa koko opettajakunnan talkoisiin mukaan.
Siinä missä Turku vasta suunnittelee tulevaa muun muassa toukokuussa järjestettävässä suuressa palaverissa, normaalikoululla on jo valmis digiopetuksen strategia vuosiksi 2013 – 2016. Siinä on tarkkaan listattu ei vain lukio-opetuksen tavoitteet. Kaikkein pienimmätkin eli alakoulu on otettu mukaan.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen monen muun tavoin kantoi viimeksi tammikuussa julkisesti huolta tietoyhteiskunnan kehityksen haasteista koko koulutusjärjestelmässä.
Luukkaisen mukaan Suomi on putoamassa kelkasta, koska viimeisten 15 – 20 vuoden aikana tekniikka on toki kehittynyt, mutta sen hyödyntäminen ei.
-Tarvitaan aivan uusia tiikerinloikkia, uudenlaista ajattelua, välineitä ja jatkuvaa opettajien osaamisen kehittämistä. Enää maailmaa ei saa katsella norsunluutornista, siinä käy huonosti, Luukkainen pauhasi.

Jari Sjölund on työnsä puolesta kiertänyt vuosikaudet alansa seminaareja ja messuja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän allekirjoittaa näkemyksen, jonka mukaan tietotekniikan hyödyntäminen Suomen kouluissa on lapsenkengissä moneen muuhun maahan verrattuna.
-Koulujen, jotka eivät ole panostaneet asiaan millään tavalla, on pakko herätä viimeistään nyt, kun sähköiset yo-kirjoitukset tekevät tuloaan. Onnistumisen edellytys on, että oppilaan täytyy päästä sujuvasti verkkoon missä tahansa hän liikkuukin.
Vartiaisen mukaan suuri ja eriarvoistava ongelma on, että tietotekniikan ja verkkomateriaalin käyttö vaihtelee eri kouluissa valtavasti.
-Osassa lukioissa ei ole tehty juuri mitään asian hyväksi, toisissa taas on hankittu kyllä laitteita, mutta koulutus puuttuu. Kyllä näiden pitäisi kulkea käsi kädessä. Riippuu myös hyvin paljon opettajan omasta halusta ja innokkuudesta syttyä uudenlaisille opetusmenetelmille ja ideoille.

Saksan kieltä opettava Vartiainen kiinnostui verkon käytöstä ollessaan kymmenen vuotta mukana Saariston etäopetushankkeessa. Hän oli yksi niistä ensimmäisistä, jotka olivat tuomassa kokemusperäistä tietotaitoa opettajanhuoneisiin.
-Kyllä opettajat aika epäileväisesti katsoivat minua kun kerroin ensimmäisissä kokouksissa, mitä teen. Toki joukossa oli niitäkin, jotka innostuivat heti.
Toki Turun normaalikoulussakin on edetty pienin askelin, ja ”asennekasvatus” on vaatinut aikaa ja kouluttautumista.
Vartiaisen mukaan opettajat pyrkivät nyt tekemään paljon asioita yhdessä. He myös tarpeen vaatiessa vierihoitavat toinen toisiaan.
-Meillä on sisäinen koulutustarjotin, joka kertoo käytössä olevat verkkovälineet. Jos joku tietää esimerkiksi minun ohjaavan jonkun alusta käyttöä, hän voi pyytää näyttämään, miten se toimii. Saan siitä pienen korvauksen. Opettaja ei jää ongelmineen yksin, mikä on tärkeää.

Jos opettajat eivät ole yhdestä puusta veistettyjä tieto- ja viestintäteknologian taitajia, sitä eivät ole oppilaatkaan.
-Valmiudet ovat hyvin eritasoiset. Toiset uivat erilaisissa ohjelmissa kuin kala vedessä ja toiset tuntevat lähinnä Facebookin. Digitekniikkaa oppimisen välineenä voi olla vaikea hahmottaa, Sjölund toteaa.
Nyt oppilaiden joukossa on digituutoreita, jotka auttavat muita tarvittaessa. Systeemi on ensimmäistä vuotta käytössä ja se on opettajien mielestä osoittautunut kullan arvioseksi.
-Oppilaan on helpompi ottaa ikätoveriin yhteyttä kuin opettajaan, Vartiainen toteaa.

ARJA-LEENA PATANA