Innostus sukuseuroihin hiipuu

Helsingin Sanomat
24.6.2013

Teksti     Janne Toivonen
Kuva       Sabrina Bqain

Suomessa on nelisensataa sukuyhdistystä, joista moni etsii nuoria aktiiveja sormi suussa

Vartiaisten perinteisestä sukuseurasta on puuttunut puheenjohtaja yli kaksi vuotta. Ehdokkaita ei tahdo löytyä.

Helsinkiläinen Kristiina Koskivaara, 73, astelee kellarivarastoon Töölössä ja sytyttää valot.

Seinillä on kaappeja ja pahvilaatikoita. Muutamassa on lappu "Vartiaiset". Riipus Koskivaaran kaulassa heilahtaa: mustaa, kultaa ja kaksi pertuska-kirvestä.

"Sukuvaakuna. Sukuyhteyden luomista", hän sanoo.

Koskivaara avaa yhden Vartiais-kaapin ja ottaa esiin suomalaisen seuratoiminnan ikisymbolin, pöytäviirin.

"Juuri postitin kaksi viiriä pääministerin kotikuntaan. Mikäs se nyt on. Siilinjärvi. Täytyisi tilata näitä lisää, mutta seura elää kädestä suuhun."

Koskivaara (o.s. Vartiainen), tomera nainen, oli sukuseuran puheenjohtaja vuoteen 2009. Nyt seurasta on puuttunut puheenjohtaja kaksi vuotta.

"Se on merkki siitä, ettei väkeä tahdo löytyä. Pelätään, että kaikki kaatuu puheenjohtajan harteille", Koskivaara pohtii.

Sukuseuroja on yhteensä nelisensataa. Eletään murrosvaihetta, kerrotaan keskusjärjestöstä.

"Moni seura on ollut tosi pitkään samoissa käsissä. Kun aktiiveilta voimat loppuvat, jatkajia on vaikea saada", Sukuseurojen keskusliiton pääsihteeri Eine Kuismin kertoo.

"Meillekin tänne soitellaan, että mitäs seuralle nyt tehdään, kun jatkajia ei saada millään."

Lopettaneita seuroja Kuismin uskoo olevan muutamia. Jokin nitroglyseriini olisi tarpeen. Sellainen kuin yhdysvaltalainen tv-sarja Juuret oli 1970–80-luvun taitteessa.

"Se oli yksi tärkeä tekijä siinä, että sukuseuroja perustettiin paljon 1980-luvulla."

Kuisminilla ei ole taikasauvaa, jota heilauttaa soittajille. Jostain syystä toiminta ei vedä nuoria.

"Meidän suomalaisten sukujuhlat ovat aika perinteisiä. Käydään kirkossa ja hoidetaan arvokas puhuja paikalle. Yksi mies soitti, ettei sinne hienojen ihmisten juhliin voi mennä, kun hän on vain tavallinen tahvo eikä ole kunnon pukuakaan."

Koskivaara sulkee kaapin.

"1990-luvun puolivälissä Ruotsin Vartiaiset ostivat todella paljon vaakunalla varustettuja kirjekuoria. Ne olivat heille tärkeitä."

Koskivaaran isä ja isoisä olivat perustamassa seuraa vuonna 1949. Jäsentalouksia on yhä 130, vaikka määrä on vähentynyt.

"Joitakin vuosia sitten olin masentuneempi. Seuratoiminta on aaltoliikettä, ja notkahdusta seuraa nousu. Olemme saaneet pari nuorempaa mukaan."

Seurat ovat tyytyväisiä, jos saavat kuuluisuuksia edes käväisemään kesäjuhlissa. 30-vuotias laulaja Jenni Vartiainen ei ole vastannut yhteydenottoihin.

No, eivät Koskivaarankaan lapset ole innostuneet.

"Kun kysyin nelikymppistä poikaani mukaan kokoukseen, hän sanoi, että älä kuvittele", Koskivaara sanoo.

"Mutta tytär oli sukujuhlissa Kuopiossa. Ehkä hän kiinnostuu vielä, vaikka sitten eläkkeellä."

Kristiina Koskivaara esitteli varastossa suvun vaakunalla varustettua pöytäviiriä ja etsi sukuhistoriikeistä yhteyttään valokuvaajaan. HS:n Sabrina Bqainin isoäidin isä oli kuopiolainen Jalmari Vartiainen eli "Jallu-vaari".

Sanottua: Haloo, onko Vartiainen puhelimessa

Suomessa on väestörekisterikeskuksen mukaan 4 300 Vartiaista ja 1700 henkilöä, joilla nimi on aiempana sukunimenä. Viipurin Karjalasta peräisin oleva suku on tiivis. Vielä sotien jälkeen moni asui 50 kilometrin säteellä savolaisen Kaavin kunnan kirkolta. Soitimme puhelinluettelosta löytyville Vartiaisille ja kysyimme, tuntevatko he sukuaan.

"Tiedän, että sukuhaarani on Riistavedeltä ja alun perin Karjalasta, olisiko Käkisalmelta? Mummot kyllä hakkaavat minut, jos tämä menee väärin. Serkkuni on tehnyt tarkempaa sukututkimusta, mutta itselläni ei ole aikaa. Eläkepäivinä voisi kiinnostaakin. Mutta suvun vaakuna on pähee! Olen joskus miettinyt, että siitä voisi joskus teettää sormuksen."
Mikko Vartiainen, Vaasa

"Hauska sattuma: yritettiin juuri mieheni kanssa varata netistä tunnusta vartiaiset.fi, mutta se olikin jo sukuseuralla. Otettiin sitten vartiaiset.com. Tiedän, että mieheni isän juuret menevät nykyisen Venäjän puolelle. Mutta sukutoiminnassa emme ole mukana, ja itsekin tunnen paremmin Kallion sukua tyttönimeni puolelta."
Mirja Vartiainen, Helsinki

"Jonkin verran tunnen, mutta ei erikoisemmin ole kiinnostanut. Kävin kyllä viimeksi sukukokouksessa, kun sellainen oli täällä suunnalla Kuopiossa. Kaavilla meitä on jonkin verran, mutta Kajaaniinkin on moni lähtenyt paremman maailman toivossa."
Leo Vartiainen, Kaavi

"Helsingissä leffaa vuokratessani selvisi, että samalla kadulla asui toinenkin Heidi Vartiainen. Sen tiedän että me tulemme Savosta päin. Koko suvun alkupistettä en tiedä. Totta kai omat juuret kiehtovat, mutta ei ole ollut aikaa tutkia. Olisi kiinnostava tietää, olemmeko olleet isoja herroja vai ryöväreitä."
Heidi Vartiainen, Lahti

JANNE TOIVONEN